Eräoppaiden Anun ja Henrin Blogi Kuivin kierroksesta
Kunnianhimoinen tutkimusvaellus Kuivin kierrokselle
Tervetuloa lukemaan tutkimusvaelluksestamme Kuivin kierrokselle, Kevon luonnonpuiston ja Paistunturin erämaa-alueilla. Lähdimme matkalle tutustuaksemme uusittuihin leiripaikkoihin ja valmistautuaksemme syksyn asiakasvaellukseen. Matkalla meitä kirittivät alueella pesivät linnut ja muutoksia matkasuunnitelmaan toi jylisevä ja nouseva ukkosrintama.
Oletko valmis kulkemaan luonnon helmassa ja kokemaan tunturien lumon? Lue päiviemme kohokohdat ja reissun kokemukset yhdeltä Suomen kauneimmista vaellusreiteistä.
Päivä 1: Sulaoja – Suohspasaja
Matkamme alkoi täydeltä Sulaojan parkkipaikalta, jossa vaihdoimme kuulumiset parin palaavan vaeltajan kanssa. Kevon rotkoaluella kulkeva reitti oli juuri auennut kevään pesintäkauden jäljiltä ja meitä kiinnosti missä korkeudessa jokien vedet olivat ylityspaikoilla sekä mihin suuntaan he olivat kulkeneet reittiä. Olimme itse lähdössä kulkemaan sitä vastapäivään. Sääskiä ei kuulemma vielä juurikaan ollut.
Ensimmäisenä etappina oli Ruoktajärvi, jossa nautimme herkullisen lounaan. Matkan alkutaipaleella ohitimme Luomusjärvet. Ihastelimme harjanteen huipulta järven peilityyntä pintaa, joka maalasi kauniin maiseman tunturista ja muutamista paikalle sattuneista pilvistä. Tuntui kuin olisimme patikoineet suoraan taideteokseen!
Koska päivä oli helteinen ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, pulahdimme virkistävään tunturijärveen uimaan lounastelun jälkeen. Ruktajärveltä jatkoimme avotunturiin nousevaa reittiä kohti Suohspasajaa. Ensimmäisenä päivänä molempien jalkapohjat vielä totuttelivat pitkiin taipaleisiin ja olimme molemmat kiitollisia, kun saimme ottaa kengät pois päästyämme perille. Pystytimme teltan kohti Kevo-joen toisella puolella kohovia tuntureita ja vietimme iltaa ihaillen auringonlaskua.
Päivä 2: Suohspasaja – Kuivin autiotupa
Aamuherätyksen toimitti lähellä telttaamme pusikoissa uteliaasti kipittelevä tunturisopuli, joka oli myös varsin kiinnostunut aamiaisen valmistelusta. Henrin tunturimakkaraksi nimeämä yksilö lähti lopulta jatkamaan rinnettä ylös, kun sai tarpeekseen meidän puuhasteluista.
Leirin purkamisen jälkeen kävimme vielä täyttämässä juomapullot leiripaikan alla soljuneessa purossa. Vietimme molemmat purolla oman pienen hetkemme, sudenkorentojen leijaillessa kirkkaan veden päällä. Tällaiset rauhalliset hetket luonnon keskellä ovat yksi vaellusten helmistä.
Suospassajasta jatkoimme matkaa kohti Kuivin autiotupaa. Upea Kevon kanjoni tuli vastaan pian lähtömme jälkeen. Valitsimme kulkea reitin vastapäivään juuri kokeaksemme kanjonin avautumisen edessämme. Kuljimme jonkin matkaa kanjonin reunaa pitkin ja aamu sarasti aurinkoisena ja helteitä ennakoivana. Suuri kotka liiteli kanjonin yllä ja me ihastelimme sen vaivatonta lipumista taivaalla, samalla kun polku lähti kulkemaan ylänköä kohti.
Matka oli edelliseen päivään verrattuna hieman raskaampi, sillä polku kulki vuoronperään alas tunturipuroille ja takaisin ylänköön. Maasto oli vaihtelevaa ja osittain kivistä. Osassa rinteitä taivalta helpottivat portaat.
Olimme edellisenä päivänä kokeneet hieman jalkapohjien väsymistä päivän loppua kohti, mutta nyt tuntui, kuin kulkisimme uusin jaloin. Jossain kohtaa, kulkiessamme jo etäämmältä kanjonista, Anu pysäytti kulkumme ja kehotti katsomaan taaksepäin. Toden totta, miten hieno maisema sieltä avautui! Mieleen muistui eräopaskoulutuksessa mainittu, “katse on hyvä joskus nostaa pois omista jaloista ja eteen päin jatkuvasta polusta.” Tämä olikin oiva kohta ottaa taas rinkat alas ja nauttia hetki maisemista ja eväspatukoista.
Olimme sopineet tauoista noin 45-60 minuutin välein, jolloin otamme rinkat alas ja tankkaamme lisäenergiaa. Meidän tarkoituksena oli suoriutua koko reissusta neljän päivän aikana ja se tarkoitti pitkähköjä päivämatkoja.
Jatkoimme matkaa kohti Fiellun putousta ja, kuten purojen ääni, myös putouksen ääni kantautui kauemmaksi kuin näköyhteys. Ilma oli kuuma ja kostea ja aloimme jo odottaa Fiellu-joen ylittämistä, sillä se oli hyvä (ja välttämätön) syy ottaa kengät pois ja kastella jalat raikkaassa vedessä. Ylityksen jälkeen teimme lounasta ja tutkimme uudistettua yöpymisaluetta. Lähes kaikilla reitin leiripaikoilla oli uudet hienot huusit ja kivisillä alueilla myös lavereita, jonne teltat saa hyvin pystytettyä.
Lähdimme Fiellulta kapuamaan kohti avotunturia ja kohotessamme näimme sääennusteissakin mainitun ukkosrintaman nousevan kaukaisuudessa. Meillä oli tiedossa noin 10 kilometrin mittainen taival ylhäällä avotunturissa ja jouduimme pohtimaan, saavutammeko me ensin Kuivin autiotuvan vai rintama meidät. Utsjoen kesän ensimmäisen ukkosen saapumisen ajankohta vaihteli sääennusteissa päivältä toiselle koko matkan ajan. Kuulimme kunnioitusta herättävää jylinää ja murinaa jostain kaukaisuudesta. Tämä sai pohtimaan luontoa ja muistutti myös kunnioituksesta sen voimia kohtaan.
Henri ehdotti vetoa sateiden saapumisesta, ennen vai jälkeen Kuiville pääsyn, ja laittoi panokseksi Fazerin sinisen suklaapatukan. Henrin ennuste oli 20 minuuttia leiripaikkaan saapumisen jälkeen ja Anu oli sitä mieltä, että kävelemme viimeiset kilometrit vesisateessa. Saimme kulkea vielä hyvän tovin auringonpaisteessa, takanamme meitä kirittävää rintamaa seuraillen. Päästyämme viimeiselle suon ylitykselle ennen Kuivia, tuuli tyyntyi ja ilma alkoi tuntua todella kostealta ja kuumalta. Lopulta taivas alkoi tihkuttamaan vettä ja Anu nappasi voiton vedostamme.
Kuivin uusi tupa oli avattu vasta kevättalvella ja se näkyy vaaleana pilkkuna kauas reitillä. Siihen tutustuttuamme teimme illallista, kasasimme teltan ja jäimme tarkkailemaan mihin suuntaan ukkosrintama päättäisi mennä. Teimme muutoksen matkasuunnitelmaan, emmekä lähteneet enää illalla huiputtamaan Kuivia, vaan päätimme olla kaksi yötä Kuivilla ja tarkkailla mihin suuntaan rintama lähtee. Emme kumpikaan halunneet olla avotunturissa, saati tunturin huipulla rintaman tullessa päälle.
Päivä 3: Kuivin huiputus
Olimme sopineet rennosta aamusta ilman herätyskelloja ja nautimme autiotuvan pöydässä hyvän aamiaisen. Taivas oli pilvinen ja ilma viileämpää kuin ensimäisinä päivinä. Päätimme, että aamiaisen laskeuduttua kävisimme huiputtamassa Kuivi tunturin ja syömässä suklaapatukat sen laella.
Matkalla Kuivin huipulle, tunturikihu ilmoitti meille että kuljemme turhan lähellä hänen pesäänsä ja saimme hetken aikaa väistellä tämän kaartoja yllämme. Vastaan tuli myös aiemmin huipulle lähtenyt pariskunta, joka valitteli huonoa näkyvyyttä huipulta. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, olimmehan jo puolivälissä!
Lähestyessämme huippua tuuli alkoi nousta ja iloksemme huomasimme, että pilviverho alkoi avautua. Jätimme repun hieman alemmaksi ja kipusimme viimeisen etapin Kuivin korkeimmalle kohdalle. Henrillä on yleensä ollut huiputuksia varten mukana omena, jonka syö huipulle päästyään, mutta kyllä tuo sininen patukkakin maistui aivan yhtä hyvälle! Anukin nautti vedossa voittamansa patukan, samalla kun ihailimme ympärillämme avautuvia maisemia. Näkymät huipulla olivat kuin postikortista, taustalla siinsivät Norjan lumihuiput.
Matkalla alas ihastelimme korkealla kasvavia vaaleanpunaisia sinirikkoja ja kurjenkanervia, ja tietenkin edessämme avautuvaa maisemaa.
Loppupäivä vietettiin leirissä lepäillen ja kirjaa lukien. Lounastellessamme myös pieni porotokka kulki leiripaikan ohitse ja jatkoi puroa yläjuoksulle päin. Kävimme päivän päätteeksi vielä peseytymässä leiripaikan vieressä virtaavassa purossa. Ukkosen jylinä nousi jälleen illalla mutta Kuivin suojissa ja autiotuvan läheisyydessä emme ottaneet siitä stressiä. Näyttäisi siltä, että Kuivi ohjasi rintaman kiertämään meidät pohjoisen ja etelän kautta.
Päivä 4: Kuivi – Ruktajärvi
Olimme sopineet lähtevämme aikaisin kohti Ruktajärveä ja olimme jo kahdeksan jälkeen rinkat selässä. Matkamme kulki lähes kokonaan avotunturissa, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Tuuli piti onneksi huolta siitä, että lämpötila pysyi mukavana. Matkan varrella näimme runsaasti alueen linnustoa, myös tutuksi tulleita, pesiään suojelevia tunturikihuja.
Lounastelimme Akukammilla, jossa kävimme myös tarkastamassa läheisen puron tilanteen ja täydentämässä vesivarastoja. Kulkiessamme Akukammilta kohti Njavgoaivia päätimme pitää kahvitauon yhden ylitettävän tunturipuron luona, samalla jalkoja uitellen ja viilentäen. Huomasimme myös erinomaisen uintipaikan puron kaarteessa. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja maistui ihanan raikkaalta. Pysähdyimme tarkastamaan Njavgoaivin leiripaikan rakenteet sekä ympäristön ja jatkoimme pian matkaa kohti Ruktajärveä.
Tämän päivän maisemat hellivät koko matkan varrella, kuljimmehan vielä suhteellisen korkeissa maastoissa. Avotunturin lisäksi näkyi tunturikoivikkojen täyttämiä laaksoja sekä kuivuneiden katajien muodostamia hopeanharmaita kruunuja. Juuri ennen Ruktajärvelle saapumista saimme myös muistutuksen luonnon kiertokulusta, kun näimme kenties ahman ruokailupaikalla sijainneet poron luut ja karvoja.
Ruktajärvellä laitoimme leirin pystyyn, teimme illallista ja kävimme vielä pulahtamassa virkistävässä vedessä päivän päätteeksi. Huomiseksi olisi jäljellä enää aiempiin päivämatkoihin verrattuna lyhyt 12 kilometrin patikointi autolle.
Päivä 5: Ruktajärvi – Sulaoja
Viimeisenä päivänä palasimme kohti Sulaojaa, ihastellen vesistöjen lähellä kauniisti kukkivia kasveja. Pidimme tauon Luomusjärvien välissä hiekkatörmäillä, joiden kirkkaat ja puhtaat vedet olisivat myös aivan mahtava pulahduspaikka. Ihmettelimme rääkäisyjä, jotka kuuluivat jostain rannalta ja emme kyenneet tunnistamaan oliko se stressaantunut tunturisopuli vai jokin siivekäs olento. Mielikuvituksemme alkoi laukata ja pohdimme, että ääni voisi myös lähteä hädässä olevasta neitokaisesta.
Lähellä Sulaojan parkkipaikkaa sijaitsee Suomen runsaimmin virtaava sulalähde. Sulaojan virtaus on niin voimakas, ettei se jäädy edes talvella. Anu vilvoitteli vielä jalkojaan viileässä vedessä ja täytimme pullomme mineraallisella ja raikkaalla vedellä kotimatkaa varten – sanotaanhan tämän lähteen vedellä olevan parantavia vaikutuksia.
Fiilis oli molemmilla korkealla onnistuneen reissun päätteeksi. Keskustelu kääntyi maisemista autoon istuttua siihen, millaisen pitsan kumpikin ottaisi, kun saavumme Inariin.
Ohjattu vaellus Kuiville syyskuussa
Kiitos, että luit reissustamme Kuivin kierroksella! Nämä päivät luonnon keskellä olivat täynnä upeita maisemia, jännittäviä hetkiä ja unohtumattomia elämyksiä. Odotamme jo innolla, että saamme näyttää nämä paikat teille ruskan kauniissa väreissä, kun syyskuussa kuljemme saman reitin rauhallisemmalla tahdilla. Tämä kuuden päivän rauhallinen vaellus sopii hyvin esimerkiksi ensimmäiseksi pitkäksi vaellukseksi. Seuraavaan seikkailuun,
Anu ja Henri
