Pituus 190 leveys 6-10 cm, pinta-ala yhteensä noin 0,3 m2. 

Mistä löytäisin sellaiset sukset, joilla voi laskea mäkeä ja jotka ohjautuvat hyvin rinteessä, riittäisi pito ylämäkeen ja hankaliin maastoihin ja jotka eivät olisi liian pitkät Hiluxin tavaratilaan? Tätä mietin selatessani verkkokauppojen tarjontaa. Suksien tulisi aivan ilmeisesti olla tiimalasin malliset, jotta ne olisivat riittävän kapeat monojen kohdalta ja toisaalta niissä olisi riittävä kantavuus lumessa, mutta siten, että niiden mitta ei olisi liian pitkä. Muodoltaan kuin laskettelusukset? Lopulta löysin erään norjalaisen kauppaketjun verkkokaupasta valikoimasta mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Oulussa sijaitsee tämän kauppaketjun kivijalkamyymälä, jonne suuntasin katsomaan näitä länsinaapurin keksintöjä. Åsnes Kongsvold Hunter -sukset täyttivät ainakin teoriassa kaikki vaatimukset. Suksiin saa kiinnitettyä myös erillisen nousukarvan, joten pitoakin pitäisi tarvittaessa löytyä. Valitsin siteeksi Rottefella BC -maastohiihtositeet ja  Lundhags BC -monot. Nousukarvoja hankin sekä Åsnesin lyhyet ja Colltexin täyspitkät malliit.

Käyttökokemuksia

Suuntasin testaamaan välineitä jälleen Pudasjärven vaaramaisemiin. Oli normaali talvikeli, muutama aste pakkasta ja vanha karkea hyvin luistava lumi. Testasin suksia kuitenkin ensin järven jäällä, jonne oli ajettu hiihtolatu. Totesin, että Kongsvoltilla voi periaatteessa hiihtää luistelutekniikalla, mutta vaatii kuitenkin aika kovan hiihtokunnon, kovemman kuin minulla on. Päätin suunnata seuraavaksi kohti järven toisella puolella siintävää vaaraa testaamaan suksen mäkiominaisuuksia. Järvellä siirtymätaipaleella mieleeni juolahti perinteinen jo lähes unohtunut hiihtotekniikka, jossa hiihtäjällä oli kaksi erilaista suksea. Epäparisista suksista toinen on pitkä liukusuksi ja toinen lyhyt potkusuksi. Liukusuksi on lyly ja potkusuksi kalhu. Tein toisesta suksesta kalhun kiinnittämällä siihen lyhyen nousukarvan ja testasin miten potkuluistelu onnistuisi. 

”Tuli suihki suksiloista, Savu sauvojen nenistä.” Näin kerrotaan Kalevalassa runossa Lemminkäisen ennennäkemättömän nopeasta hiihtovauhdista. Toden totta, toinen suksi tarjosi maksimaallisen hyvän luiston ja toinen maksimaallisen hyvän pidon! Eteneminen tällä tekniikalla on yllättävän rivakkaa ja taloudellista. Toki tämä tyyli vaatii hiihtäjältä erinomaisen tasapainon ja kokemusta hiihtämisestä. Liuttaminen ja tasapainoilu lylyllä on hyvin haastavaa. Tekniikka muistuttaa hyvin paljon potkurilla potkuttelua, joten se rasittaa aika paljon lylysuksen puoleista jalkaa. Tämä johtuu jatkuvasta staattisesta pidosta hiukan koukussa oleva jalan varassa. Ennen kerrottiinkin kovien hiihtomiesten toisen jalan olleen vahvempi ja lihaksikkaampi kuin toisen. 

Vaaran tuntumaan saavuttuani kiinnitin myös toiseen sukseen nousukarvan. Mäelle kiipeäminen onnistui helposti nousukarvojen ansiosta. Irroitin karvat vaaran laella. Skinit kiinnitin väliaikaisesti suksen päälle sen takaosaan, jolloin ne eivät paina suksen kärkeä alas. Vaaran tuntumaan pääsin uudelleen hiukan toisella tavalla, kun lähdin laskemaan mäkeä alas, jännitti hiukan miten tunturisukset toimisivat rinteessä. Åsnesit kuitenkin tottelivat hyvin ja niitä oli yllättävän helppo ohjata ja hallita alamäessä. Sukset nousivat kevyesti pehmeän hangen päälle. Näillä onnistuu myös telemark-tyylinen laskettelu, jos taito on hallussa. Minulla ei ollut, kuten sain rinteessä todeta pariinkin otteeseen. 

Yhteenveto

Kongsvoltit ovat olleet jo useamman vuoden luottovälineet talvisessa luonnossa liikkuessa. Tukevien siteiden ja monojen, sekä nousukarvojen ansiosta suksilla pärjää haastavissakin maastoissa. Oli mielenkiintoista havaita, että pitoa on myös paljaalla jäällä. Yksittäinen karva ei tarvitse isoa koloa tehdäkseen tehtävänsä, toki pito toimii vain vastakarvaan yhteen suuntaan. Kokopitkillä nousukarvoilla pito on erittäin hyvä ja esimerkiksi ahkion vetäminen onnistuu tunturissa. Coltex skinien pieni ongelma on se, että suksen kärjen kuminen kiinnityspatentti on painava ja siten muuttaa painopisteen suksen kärkeen, tämä vaikeuttaa hiihtoa erityisesti pehmeällä lumella. Toinen pieni ongelma on se, että lyhyet nousukarvat tulevat ulommaksi suksien pinnasta. Tämän huomaa hiihdettäessä tiiviillä lumella, suksi helposti tökkii, koska skini ottaa kiinni hankeen.

Hyvää

Ylivoimaiset kulkuvälineet tunturiin ja haastaviin maastoihin. Pitokarvoilla varustetuilla suksilla hiihtäminen onnistuu vaikka yhdellä sauvalla ja helpossa maastossa sauvoitta. Olen säännöllisesti harjoitellut jousiammuntaa talvisella 3d-radalla näiden kanssa ja myös käyttänyt menestyksellisesti latvalinnustuksessa. Skinien pidon ansiosta aseen käsittely on helppoa ja turvallista.

Huonoa

Suksien pituus voi olla ongelma ryteikössä maastossa ja ajoneuvoon lastatessa. Skini suksen pohjassa saattaa jarruttaa ja hankaloittaa hiihtämistä tiiviillä alustalla. 

Kehitettävää

Tunturikansa on kehittänyt erinomaiset välineet tarpeisiinsa, tästä on hankala pistää paremmaksi. Ehkä integroitu ja upotettu skini voisi olla näissäkin kätevä, mutta niitä ei toisaalta saisi poistettua, jos sellainen tarve tulisi.

Lisää artikkeleita metsäsuksista täällä