Pituus 165 cm, leveys 10 cm, pinta-ala noin 0,33 m2

Sallasta tehdyn suksilöydön mukaan Suomessakin on todistetusti hiihdetty reilusti yli 5000 vuotta. Tarvehiihtoa on kalliomaalausten ja kaiverrusten mukaan harrastettu nimenomaan metsästyksessä. Eläin on sitten kaadettu keihässauvalla tai jousella. Hiihtämisen ei välttämättä ole lainkaan käytetty sauvoja, mikä on vapauttanut kädet aseen käsittelyä varten.

Olin pyöritellyt mielessäni jo tovin ajatusta lyhyiden ja leveiden metsästyssuksien hankkimisesta. Koin tilaisuuteni koittaneen, kun satuin havaitsemaan ostoskeskuksessa eräliikkeen konkurssimyynnissä eräsuksia. Jäljellä oli vielä yksi pari Peltosen Hunter-mallia, jotka sitten hankin, tietysti alle puoleen hintaan. Varustin sukset yleismallin sitellä siinä toivossa, että pärjäisin ilman monoja. 

Peltoset  muistuttivat pituudeltaan ja muodoltaan hiukan muinaisia hiihtovälineitä. Kärkien kaartavuus oli hyvin maltillinen. Suksissa ei ollut pitopohjaa.  Olisiko tässä ratkaisu talven jahteihin?

Käyttökokemuksia

Otin sukset mökille mukaan ja lähdin kokeilemaan niitä keväthangille. Suksilla hiihtäminen onnistui tasaisessa ja helpossa maastossa mukavasti. Matkanteko oli todella vaivatonta verrattuna lumikenkiin. Seurailin huvikseni vanhoja hirvenjälkiä vaaran rinnettä ylös. Havaitsin suksien ensimmäisen heikkouden yrittäessäni nousta haarakäyntiä kantohangella. Kanttaaminen ei onnistunut. Tämä johtuu siitä, että suksi on selvästi leveämpi kuin jalkine. Jalkineen ulkopuolinen osa toimii vipuvartena ja siteet ja varsikenkä antavat periksi. Tästä johtuen suksen pohja pysyy samassa tasossa lumen kanssa vaikka mitä tekisi. Vedin rinteen ylös hartiapidolla ja pääsin ihailemaan iltaisen kevätauringon kultaamaa vaaramaisemaa. 

Seuraavaksi olikin vuorossa oletettavasti helpompi tehtävä, rinteen laskeminen alas. Odotinkin vaivalla kerrytetyn potentiaalienergien hyödyntämistä innolla. Suuntasin suksen kärjet alarinnettä kohden ja nopeasti vauhti kasvoikin normaaliin laskettelunopeuteen. Tässä vaiheessa keski-ikäisen hurjapään nopeusrajoitin antoi vakavan varoituksen. Vauhtia olisi syytä hidastaa ja nopeasti. Aloitin jarrutuksen auraamallla huomatakseni, että vauhti kiihtyi edelleen mainiosti. Asiaa hiukan pohdittuani totesin, että eihän se kanttaaminen tietysti onnistu alamäkeenkään! Rinne oli rotevia petäjiä täynnä ja aikoinaan metsänkasvatuksellisista syistä aurattu ylhäältä alas menevillä ojilla muutaman metrin välein. Maasto oli siis lievästi ilmaistuna haastava, vauhti kova ja alla sukset, joita ei voi ohjata! Hengen pelastamiseksi ei ollut muuta mahdollisuutta kuin käyttää sitä kuuluisaa persejarrua. Pääsin kuin pääsinkin hengissä ja suurin piirtein ehjänä alas muutaman vakavan läheltä piti -tilanteen jälkeen. Täytyy myöntää, että vaikka periaatteessa ja käytännössäkin suhtaudun myötämielisesti extreme-lajeihin, tämä sai jäädä näiltä osin tähän.

Myöhemmin havaitsin, että pehmeällä ja ojien ylityksissä suksien jäykät kärjet kyntävät ja uppoavat helposti lumeen.  Tunturin rinnettä viiston laskeminen ei luonnistu huonon ohjattavuuden takia. Hiihtäminen sauvoitta ei onnistu ollenkaan. 

Hyvää

Sukset sopivat kompaktin kokonsa puolesta erinomaisesti auton tai vaikka kelkan kyytiin. Samasta syystä ne ovat hyvin kätevät risukkoisessa maastossa.  Sukset soveltuvat lyhyeen siirtymään helpossa maastossa vaikkapa ruutiaseen kanssa, kun asetta kuljetetaan selässä.

Huonoa

Kuten todettua, sukset eivät sovellu mäkiseen maastoon ollenkaan ja hiihtäjän on otettava turvallisuusriski huomioon näiltä osin.

Kehitettävää

Nousukarva pohjassa, kunnon siteet ja monot voisivat tuoda sukseen lisää monikäyttöisyyttä ja hiihtäminen yhdellä sauvalla tai sauvoitta ehkä onnistuisi paremmin. Tätä en kuitenkaan käytännössä ole itse päässyt testaamaan.

Lisää artikkeleita metsäsuksista täällä